Vanhusten yksinäisyys & sen lievitys, Petra Laherto

Ikääntyneiden ihmisten kokemasta yksinäisyydestä on käyty viime vuosina paljon keskustelua muunmuassa median puolella. Asia on pinnalla varmasti siksi, sillä ikääntyneet lisääntyvät Suomessa kokoajan johtuen suurten ikäluokkien vanhenemisesta. On todettu, että se on yleistä, joten sen vaikutukset koskettavat isoo joukkoa ihmisiä. Uotila 2011, 7.) Vanhusten yksinäisyyden yleisiä syitä voivat olla esimerkiksi puolison kuolema tai mahdollisten lapsien tai muiden sukulaisten asuminen kauempana, jolloin heidän näkeminen on vaikeampaa.

Yksinäisyys koetaan henkilökohtaisena, epämiellyttävänä kokemuksena, jos se ei ole tietoisesti valittua. Sen lievittämiskeinojen tulisi vastata yksilöllisesti yksinäisen vanhuksen tarpeita. sillä kaikki keinot eivät sovi kaikille. (Kolu 2016, 2.) Yksinäisyyttä lievittävät tahot vanhusten läheisten lisäksi ovat muunmuassa kunnat, kolmannen sektorin järjestöt, sekä vapaaehtoiset, jotka pyrkivät järjestämään ikääntyneille sopivia palveluita ja muita toimintamuotoja, joiden yksi tavoite on lievittää yksinäisyyttä (Uotila 2011, 31).

Miten ikäihmisten yksinäisyyttä voidaan lievittää? 

Läheisistä välittäminen erityisen tärkeässä roolissa

Ei varmasti tule yllätyksenä. että yhtenä tärkeimpänä yksinäisyyden lievityskeinona pidetään läheisiä ihmissuhteita (Ristolainen 2016, 82). Ne auttavat jaksamaan niin monessa muussakin elämäntilanteessa ja sosiaalisia kontakteja olisikin hyvä olla päivittäin iästä riippumatta.

Hanna Ristolainen ottaa tutkielmassaan esille mielenkiintoisen näkökulman siitä, että lähimmäisten vastuuta tulisi lisätä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhus ja hänen hyvinvointinsa olisi täysin omaisten harteilla, vaan, että vastuuta voisi lisätä myös esimerkiksi ikäihimisten lähellä asuville naapureille.

Ristolainen tuo esille myös vanhusten yhteisöllisen asumisen, jossa ikäihmiset asuvat samassa talossa keskenään. Mielestäni tuo asumismuoto kuulostaa yksinäisyyden lievittämisen kannalta erittäin hyvältä ja varmasti toimivaltakin ratkaisulta. Tiedän itse jo entuudestaan monia tällaisia taloja, mutta olen sitä mieltä, että niitä tulisi olla vielä enemmän tarjolla niin, että sellaisessa asuminen on mahdollista jokaiselle halukkaalle ikääntyneelle.

Ryhmäaktiviteetit

Erilaisilla ryhmissä tapahtuvilla aktiviteeteillä, sekä kahdenkeskisillä tapaamisilla ja toiminnalla, jota ihminen voi harjoittaa yksin, on pyritty poistamaan vanhusten yksinäisyyttä. Ryhmätoiminta on suurilta osin pohjautunut liikuntaharrastuksiin, keskustelumahdollisuuksiin tai informatiivisiin luentoihin jostakin sopivasta aiheesta. (Uotila 2011, 31.)

Tällaisia erilaisia ryhmäaktiviteetteja voidaan järjestää myös esimerkiksi jo aiemmin mainituissa vanhusten taloissa. Itse olin viime keväänä yhden koulukurssin pohjalta järjestämässä eräässä Lahden vanhusten asuintalossa heille ohjelmaa viikoittain. Meidän järjestämissä kokoontumisissa vanhukset kertoivat, että he ovat myös aiemminkin järjestäneet itse viikottaisia yhteisiä kahvihetkiä tai muuta ohjelmaa koko talon asukkaille. Joskus joitakin aktiviteettaja järjestää myös talolla viikottain käyvä sosiaaliohjaaja. Kuulemastani jäi hyvä mieli, sillä on ihanaa, että myös vanhukset itse ovat mahdollisuuksien mukaan aktiivisia järjestämään yhteistä toimintaa, jolloin yhteisöllisyyskin pysyy vahvana.

On kuitenkin hyvä muistaa myös se, ettei ryhmätoiminta sovi kaikille. Esimerkiksi heikentynyt kuulo saattaa olla haaste tai jopa este ryhmätapaamisissa. Tutkimuksissa on tullut myös esille, että muiden osallistuessa puolisoidensa kanssa ryhmäaktiviteetteihin, osa leskivanhuksista kokee tällöin oman yksinäisyytensä vain korostuvan tilanteessa. (Uotila 2011, 34.)


Muut keinot yksinäisyyden lievitykseen

Yksilöllisempiä vanhusten yksinäisyyden lievittämiskeinoja ovat kahdenkeskiset kotikäynnit, jotka ovat melko yleisiä. Ystävätoiminnalla, omaishoitajille suunnatulla tuella ja puhelimen, sekä internetin välityksellä tapahtuvilla keskusteluilla ja kuljetuspalveluilla on pyritty lievittämään yksinäisyyttä. (Uotila 2011, 31.)

Esimerkiksi myös lukemisen ja puutarhatöiden on todettu lievittävän yksinäisyyttä (Uotila 2011, 31). Samoin TV:n katselu tai radion kuuntelu ajavat saman asian (Kolu 2016, 3). Kovin tarkkaa tutkimustietoa tällaisesta yksin harjoitetusta toiminnasta ja sen toimivuudesta yksinäisyyden lievitykseen ei kuitenkaan ainakaan vielä ole olemassa (Uotila 2011, 30).

Kyseessä tärkeä asia, jota tulisi tutkia enemmän

Yhtä jokaiselle sopivaa yksinäisyyden lievityskeinoa ei näytä olevan olemassakaan (Uotila 2011, 31). Mielestäni on kuitenkin erittäin tärkeää, että tutkimuksia jatketaan jo edes osalle toimivaksi todetuista keinoista, jotta löydettäisiin vielä lisää apukeinoja näinkin ikävän asian, kuten yksinäisyyden lievitykseen. Kenenkään, on kyseessä sitten lapsi tai vanhus, ei tulisi joutua kokemaan yksinäisyyttä vasten omaa tahtoaan.

https://pixabay.com/fi/solo-lukija-vanha-park-2051508/

-Petra Laherto

Lähteet:

Uotila, H. 2011. Vanhuus ja yksinäisyys. Tampereen yliopisto, Tampere.

Ristolainen, H. 2016. Gerontologisen sosiaalityön prosessi ikäihmisten yksinäisyyden tunnistamisessa ja lievittämisessä. Sosiaalityö, Itä-Suomen Yliopisto.

Kolu, A. 2016. Ikäihmisten yksinäisyyden lievittäminen ryhmätoiminnan keinoin. Sosiaali-, terveys-, & liikunta-ala, Jyväskylän ammattikorkeakoulu.