Keskusteluja ikääntymisestä 2017: Ida Tyni - Keskusteluja ikääntymisestä blogipostaus

Ikänä Ihminen

Suomen kehityksen kannalta haasteellinen tosiasia, että väestö ikääntyy hurjaa vauhtia ja kuolevuus ohittaa syntyvyyden lähivuosina. On siis syytä pysähtyä tarkastelemaan Suomen tilannetta hyvinvointi – vai pitäisikö sanoa pahoinvointiyhteiskunnan kannalta? (Ympäristöministeriö s.7)

Ikääntyneiden asema nyt – ja tulevaisuudessa, on puhuttanut mediaa, eikä täysin suotta. Halusin lähteä tarkastelemaan, mitä ikääntyneen Suomalaisen asema nykyään on ja millaisessa nyky-yhteiskunnassa hän elää.

THL:n toimittamassa suomalaisten hyvinvointia kuvaavassa raporttikokonaisuudessa ollaan hyvin huolissaan ikääntyneiden ihmisten väliinputoamisesta. Puhutaan liian myöhäisestä avun saamisesta ja pohditaan, havaitaanko varhaiset avuntarpeet riittävän ajoissa. Monet ikääntyneet eivät osaa pyytää itse apua, minkä seurauksena heille ei välttämättä ole minkäänlaista apua tarjolla. Niille, jotka osaavat hakea apua, on riskinä resurssien puuttumisen seurauksena liian väljä palvelutarpeen arviointi, tai että kuntoutusta ei pystytä syystä tai toisesta toteuttamaan riittävissä määrin. (THL s.45).

KOTONA VAI LAITOKSESSA?

"En tahdo olla taakka"

Iäkästä itseään pidetään oman elämänsä asiantuntijana ja osalle voi olla häpeällistä myöntää avun tarvetta. Tutkijat ovat ihmeissään, miksei iäkkäiden mielipiteitä riittävästä avun saamisesta ja kuntoutuksesta ole tutkittu enempää. (THL s. 45) Tutkimukset osoittavat, että palveluita käyttävät ikääntyneet (jopa kaikista vanhimmat) kokivat hyvinvointinsa palveluita käyttämättömiä paremmaksi. (THL 49).

Ikääntyneen kotona selviämistä voidaan edistää kotihoidon lisäksi myös korjausneuvojan palveluilla. Kun liikkuminen hankaloituu – on hyvä tarkistaa asunnon sopivuus asukkaalle. Onko hankalasti ylitettäviä kynnyksiä? Onko märkätiloissa riittävät liukuesteet tai tukikaiteita? Ovatko ovet tarpeeksi leveät esimerkiksi pyörätuolia tai rollaattoria varten? (Ympäristöministeriö s.8-9)
Lisää tietoa korjauspalveluista löytyy: http://www.ymparisto.fi/korjaustieto

ITSE VAI YKSIN?

Puhuttaessa ikääntyneistä esiin nousee myös vaiettu teema: yksinäisyys. Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus yksinolosta, josta ei välttämättä heti voida tehdä johtopäätöksiä. (Yksilö voi viettää paljon aikaa yksin kokematta yksinäisyyttä ja päinvastoin.) Tutkimusten mukaan kotihoidon ja muiden palveluiden käyttö vähentävät yksinäisyyden kokemuksia. (THL 52).

Puhuttaessa syrjäytymisestä huomio kiinnittyy yleensä ensisijaisesti nuoriin. Valitettavasti nuoret eivät ole ainoa syrjäytymisvaarassa oleva ihmisryhmä – vaan siihen kuuluu kaikenikäisiä, myös ikääntyneitä. Vanhusten syrjäytyminen on otettu hyvin vakavasti ja sen ehkäisemiseksi on järjestetty etsivää vanhustyötä. (ympäristöministeriö, s. 9)

"mitä jos kukaan ei olekaan auttamassa minua?"

Haasteellisinta yksinäisyydessä on turvattomuuden tunne. Turvallisuus on yksi onnellisuuden peruskivi. Ajatellen ikääntyneitä voitaisiin ajatella turvattomuuden liittyvän yksinäisyyteen ja yksinoloon, mutta se voi liittyä myös saatujen palveluiden laaduttomuuteen. Tämä johtaa epäluottamukseen ja pelkoon. (THL s.54).

Erityisesti turvallisuuden tunteeseen olisi kiinnitettävä huomiota siirtymisissä kodin ja laitoksen välillä. Ikääntynyt haluaa selviytyä itse ja omassa kodissaan, ja hänen ensisijaiset tukijansa ovat hänen läheisensä, usko ja elämänkatsomus. Epävarmuutta ilmenee lähinnä uusissa tilanteissa, myös kotiin siirryttäessä. Ikääntynyt voi olla huolissaan siitä, kuinka pärjää itse, ja onko ketään auttamassa hädän hetkellä? (Koponen s. 61).

Turvallisuutta on huomioitu myös pelastuslainsäädännössä 29.4.2011/379, pykälä 42 §, minkä ensimmäisessä momentissa todetaan, että pelastuslaitoksen on tuotettava yhteistyössä asukkaan ja hänen asioitaan hoitavien virkamiesten kanssa asianmukainen ja selkeä pelastussuunnitelma. Toisen momentin mukaisesti virkamiesten on välittömästi ilmoitettava pelastusviranomaisille mahdollisista riskeistä esimerkiksi asunnon kunnosta johtuen. (Finlex)

SOSIOEKONOMINEN ASEMA

Vanhusten sosioekonomisen aseman tutkimiseen on kiinnitetty väestön ikääntymisen myötä enemmän huomiota. Tulokset osoittavat yksiselitteisesti siihen suuntaan, että paremmasta sosioekonomisesta asemasta nauttivat ovat muita toimintakykyisempiä. (Rautio s. 26).

Sosioekonomisella asemalla tarkoitetaan yleiskielellisesti varakkuutta. Ikääntyneiden ihmisten luokkajako on haasteellista, sillä koulutuksesta ja työnteosta on aikaa. Maailma kehittyy koko ajan ja uusia tutkimuksia ja löydöksiä saavutetaan päivittäin, mistä syystä uusien sukupolvien ulottuvilla on enemmän informaatiota, kuin koskaan aiemmin. (Rautio s.23).

Koulutus ja tehty työ korreloivat suoraan terveyden ja hyvinvoinnin kanssa. Useimmiten mitä korkeammin koulutettu henkilö on, sitä fyysisesti kevyempää työtä hän elämässään tekee. Toisaalta etenkin iäkkäiden naisten asemaa on hankala mitata koulutuksen tai työn perusteella, sillä he ovat saattaneet olla kotiäiteinä ja ennen vanhaan sosioekonominen asema määriteltiinkin perheen pään – eli miehen tulojen perusteella. (Rautio s. 24).

AUTONOMIA

Kun Ikääntyneen kunto heikkenee niin, että hän joutuu laitoshoitoon ollessaan päätäntäkykyinen, on hänen tahtoaan kunnioitettava. Tämä koskee myös hoitojakson toteutusta ja kotiuttamista; päätäntävaltaisella potilaalla on oikeus lähteä kotiin niin halutessaan. (Koponen s. 68) Autonomiaa on kunnioitettava myös hoitotilanteissa, mikä voi vaatia hoitajalta neuvottelutaitoja. Hyvä hoitaja huomioi asiakkaan itsemääräämisoikeuden, mutta myös hänen etunsa. (Koponen s.71)

LAKI SANOO…

Pääsääntöisesti vanhusten hoidossa hyödynnetään sosiaalihuoltolakia 30.12.2014/1301, sekä lakia ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta, sekä iäkkäiden sosiaali ja terveyspalveluista. (28.12.2012/980) Molemmissa lainsäädännöissä perusajatuksena on yksilön hyvinvoinnin tukeminen ja tarpeellisten palveluiden ja tukien saaminen. Palvelun tarpeet voivat olla hyvin yksilöllisiä, joten ensisijaisena tavoitteena on asiakkaan etu. Molempien lakien mukaisesti asiakkuus suhde alkaa palvelutarpeen arvioinnista, asiakassuunnitelman laatimisesta ja toteuttamisesta. Varsinainen asiakkuus katsotaan alkaneeksi viranomaiselle saapuneen tiedotuksen vireillepanosta ja päättyy siihen, että asiakas ja viranomainen yhdessä toteavat, ettei palveluille ole enää tarvetta. Päätöksen tekee aina valtuutettu sosiaalityöntekijä.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista kolmannen pykälän (3 §) Ensimmäisen momentin mukaan Jokaisella pysyvästi Suomessa asuvalla on oikeus hyvään terveyden huoltoon asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Saman lain kuudennessa pykälässä 6 § määritellään itsemääräämisoikeus. Ensimmäisen momentin mukaisesti potilasta on kuultava ensisijaisena tiedon lähteenä ja hänen toivomuksiaan on kunnioitettava. Toisessa momentissa määritellään erityistapaukset, jolloin potilas ei itse syystä tai toisesta ole kykeneväinen päätöksen tekoon. Tällöin hänen läheistään tai muuta valtuuttama henkilö on vastuussa potilaan toivomusten toteutumisesta. (finlex.fi)

MITÄ AJATTELET?

Ikääntyneen ihmisen asemaan vaikuttaa monta eri tekijää. Puhutaan ageismista, mediassa leviää kuvia ja artikkeleita huonosti hoidetuista palvelutaloista ja yksinäisistä vanhuksista. Tämä kirjoitus on vain pinta raapaisu – jos haluat tietää lisää, käy tutkimassa käyttämäni lähteet.

Mitä itse ajattelen? En tiedä. En tiedä mitä ajatella. Asiaa on niin paljon, mutta todellisuudessa vanhukset ovat ihmisiä. Heillä jokaisella on tarinansa. Laitoksiin "hylätyt" vanhukset kokevat olevansa taakka yhteiskunnalle, heille huolehditaan välttämätön hoiva… ja sekään ei ole ilmaista. Kotihoito ei ole kaikille vaihtoehto – toisille se on pakko. Nykymaailmassa raha puhuu. Se jolla on rahaa tai varakkaat lapset saa laadukasta hoitoa. Mutta entä perheettömät vanhukset?

"Suurin pelko on kuolla yksin."

Ida Tyni 1602003 / SPAI16

LÄHTEET: