Kohti elämyksellistä vanhuutta Rita Kostiainen

Kohti elämyksellistä vanhuutta

 

On ilahduttavaa havaita, että senioripalveluiden kehittämiseen on alettu kiinnittämään yhä enemmän huomiota. Elämän merkityksellisyys tekee ihmisen eheäksi. Vanhusten hyvinvointi, toimintakyvyn ja elämänilon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää ja vähintä, mitä voimme tehdä ihmisten eteen, jotka ovat elämäntyönään jättäneet meille perinnöksi hyvinvointivaltion kaikkine etuuksineen. Nyt jos koskaan on heidän etuoikeutensa päästä nauttimaan elämästä! Ensiarvoisen tärkeäksi näen tavan, jolla toteutamme vanhustyötä.

Paras asiantuntija vanhustyön suunnittelussa on vanhus itse. Hänellä on oikeus ja vapaus tehdä valintoja omista tarpeista käsin, mahdollistavatko organisaatiorakenteemme tämän valinnanvapauden? Kuinka me auttamistyössä huomioimme vanhuksen arvokkaasti yksilönä ja merkityksellisenä yhteiskunnan jäsenenä niin, että osallisuus tuottaa hänelle iloa, terveyttä ja hyvinvointia? Kuinka vältämme yksinäisyyttä ja turhautumista toimintakyvyn rapistuessa?

Yhdessä elämyksiä arkeen

Kun keskiössä on vanhus, muodostuu hänen elämänpiirinsä vallitsevasta yhteiskunnasta, läheisistä ja ammatillisesta henkilöstöstä. Laitoshoidossa oleville voi henkilökunta edustaa koko maailmankuvaa, sillä ainoaksi lähikontaktiksi saattaa muodostua ainoastaan hoitotoimenpiteisiin liittyvät vuorovaikutustilanteet. Haluankin korostaa auttajan roolia vanhuksen tukijana ja myötäeläjänä, joka jaksaa kannustaa voimavaralähtöiseen ajatteluun.  Tämä edellyttää vahvaa ammatillisuutta ja gerontologista osaamista.

Terveys on hyvinvoinnin lisäksi onnellisuuden kokemista siitä, että saa tehdä jotakin merkityksellistä. Työuran jälkeen on tärkeää saada mielekästä tekemistä ja virkistävää harrastustoimintaa kokonaisvaltaisuuden edistämiseksi. Varakkailla vanhuksilla on usein mahdollisuuksia virikkeelliseen ympäristöön ja matkusteluun. Vähävaraisella virikkeellisyys riippuu palveluntarjonnasta. Taiteen, kulttuurin ja liikunnan keinoin voidaan parantaa elämänlaatua ja lisätä hoitotyön monipuolisuutta. Ilokseni havahduin, että henkilökuntaa on alettu kouluttaa näihin monipuolisiin virikkeellisen toiminnan osa-alueisiin, jolloin he osaltaan voivat edistää hyvinvoinnin toteutumista senioriryhmissä. Osallisuus itsessään tuottaa monenlaisia hyötyjä, kuten luottamuksen lisääntymistä yksilö- ja yhteisötasolla, yhteenkuuluvuudentunnetta, ystävystymistä, uusien taitojen kehittymistä, onnellisuutta, ongelmanratkaisukeinojen löytymistä, sekä sosiaalisen ja terveydellisen tuen vahvistumista, myös heikompiosaisten keskuudessa. On sanomattakin selvää, että toimettomuus ja ajankulun odottaminen vailla sisältöä turhauttaa ja rapauttaa muistia. Kun arkea rytmittävien rutiinien rinnalle saadaan taiteellista ilmaisua, tanssia, musiikia ja liikuntaa, voi osallistuja saada itsestään myönteisiä kokemuksia ja löytää itsestään uusia kykyjä ja voimavaroja.

Ammatillisuutta ja gerontologista osaamista

Työntekijöiden näkökulmasta rennompi työote vapauttaa suorittamisesta ja mahdollistaa vanhusten herkemmän huomioimisen. Kulttuurin ja liikunnan tuominen osaksi hoitotyötä auttaa myös työntekijöitä jaksamaan, jos työssä on mahdollista kehittyä ja kehittää uudenlaisia toimintatapoja ja sitä kautta vähitellen vaikuttaa hoitotyön sisältöön ja monipuolisuuteen. Pidän ajatuksesta, että tulevaisuuden vanhustenhoitotyö pitäisi sisällään monipuolisesti toiminnallisia vaihtoehtoja lääkinnällisen turruttamisen sijaan. Neuvontaa ja palveluohjausta antavilla tuleekin olla laaja-alaista ymmärrystä ohjauksesta prosessina, tietoa lainsäädännöstä ja suosituksista, sekä halua ja tahtoa kehittyä ammatissaan niin, että gerontologinen hoitotyö huomioi asiakkaan kokonaisvaltaisesti parantaen elämänlaatua ja vanhuksen kaikkivoipaisuutta niin hyvin kuin se on käytännössä mahdollista.

 

Rita Kostiainen spai16

 

Lähteet:

Engström A. 2013. Taide ja kulttuuri vanhusten hoitotyössä. Nord Print. Helsinki.

Näshlindh-Ylispangar A. 2012. Vanhuksen terveyden, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistäminen. Edita. Helsinki.

Blomqvist L.; Pitkälä K.; Routasalo P. 2007. Ikääntyneiden yksinäisyys. Geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishanke. Gummerus kirjapaino oy. Helsinki.

Välikangas K. 2006. Kuntien toiminta ikääntyneiden kotona asumisen ja palvelujen kehittämisessä. Edita Prima oy. Helsinki.