Ikääntyminen tulevaisuudessa - Taru Pekkarinen

Suomessa on käyty yhteiskuntapoliittista keskustelua kansan ikääntymisen vaikutuksista, kuten työvoima määrästä, alueellisesta tasa-arvosta, sosiaali- ja terveyspalveluiden kysynnästä.

Väestön ikääntyminen koskettaa kaikenikäisiä. Kysymys ei ole pelkästään 65 vuotta täyttäneiden määrän kasvusta, vaan myös siitä, että lasten ja työikäisten määrä vähenee. Siksi vanhusten, sairaiden ja pienituloisten avuntarpeiden vierelle nousevat myös työkykyisten, terveiden, sekä lasten ja nuorten tarpeiden kysyntä. Tämä näkyy seuraavanlaisina uudistuksina;

• rajoitetaan varhaiseläkkeelle siirtymistä
• nostetaan eläkkeelle siirtymisikää noin viidellä vuodella
• poistetaan esteet työssäkäynnin jatkamiselta eläkeiän jälkeen
• mitä pidempään ihminen on töissä, sitä parempi on hänen eläkkeensä. (Rintala 2005, 396, 401)

 

KOLMAS IKÄ

Nykyään voidaan puhua kolmannesta iästä, joka tarkoittaa käytännössä, ettei olla enää työssäkäyviä, mutta ihminen on toimintakykyinen ja aktiivinen. Kolmannessa iässä keskitytään omaan hyvinvointiin ja haaveisiin ennen vanhuutta. Kariston (2004, 91) mielestä kolmas ikä käsitteenä sopii paremmin väestötasolla kuin yksilötasolla, sillä kaikkien elämä ei etene niin selvästi, että kolmas ikä erottuisi elämänkaaressa, jotkut sairastuvat tai kuolevat ennen eläkeikää.

Kun kolmas ikä astuu poliittiseen kuvioon tulevaisuudessa enemmän, nouseeko eläkeikä vielä entuudestaan?

 

PITKÄAIKAISHOIDON TARVE TULEVAISUUDESSA

Tutkimuksen mukaan nykyään yli 85-vuotiaiden osuus on vähentynyt vanhuspalvelujen piirissä (palveluasuminen, laitoshoito), kuin 10 vuotta sitten. Avohoidon osuus on lisääntynyt, mutta tehostettu palveluasuminen vanhainkodeissa ja terveyskeskuksissa osuus on kasvanut vuodeosastoilla. Voidaan myös todeta ikääntyneiden terveyden ja toimintakyvyn parantumisesta samaan aikaan kun elinikä on pidentynyt. Mikäli tilanne pysyy, se tarkoittaa, että laitospaikkatarve tulevaisuudessa on nykyistä vähäisempi (Kauppi, Määttänen, Salminen & Valkonen 2015, 38).

 

Olen kirjoittanut ikääntymisestä ja siitä, mitä tulevaisuudelta voisi odottaa kolmannen iän ja hoidon tarpeen kannalta, joskin hieman positiivisesti. Vaikka tutkimustulokset kertovat iloisesti, kuinka meitäkin voi odottaa mukava vanhuus, on mielestäni tervettä järkeä ajatella myös sitä nurjaa puolta. Mitä jos toimintakyky ja terveys eivät parane tulevaisuudessa? Silloin laitoshoitotarve ja laitosjaksot ovat huomattavasti pidempiä (Kauppi, Määttänen, Salminen & Valkonen 2015, 30-31), eikä mielestäni kolmannesta iästä voitaisi puhua. Ajatuksena kolmas ikä kuulostaa mielestäni hienolta, hyvältä ajalta ennen vanhuutta.

Vuonna 2016 suomalaisten määrä lähti tilastollisesti laskuun; kuolleisuus nousee ja syntyvyys laskee. Ovatko eläkeläiset siinä asemassa, että maksavat tästä tehden lisää töitä, eivätkä välttämättä näe sitä kolmatta ikää? Olisiko jotain muuta tehtävissä, esimerkiksi syntyvyyden kannalta?

LÄHTEET:

Rintala T. 2005. Euroopan unionin sosiaalipoliittiset linjaukset ja suomalainen vanhuspolitiikka. Helsinki Stakes.

Kauppi E. Määttänen N. Salminen T. Valkonen T. 2015. Vanhusten pitkäaikaishoidon tarve vuoteen 2040. Vammalan Kirjapaino Oy, Sastamala.

Karisto A. 2004. Kolmas ikä – uusi näkökulma väestön ikääntymiseen. Valtioneuvoston kanslia.

Kuva: https://pixabay.com/fi/is%C3%A4-ja-poika-onnea-rakkaus-k%C3%A4vely-2258681