Finlexin mukaan jokaisella vanhuksella tulisi olla itsemääräämisoikeus. Tämä ei kuitenkaan useinkaan toteudu erityisesti, kun puhutaan vanhusten laitoshoidosta. Vaikka oikeus takaakin sen, että vanhus saa itse päättää häntä koskevista asioista, toimimaan vapaasti harkitsemallaan tavalla sekä saamaan muilta päätöksen toteuttamisen edellyttämää apua. Merkityksellistä itsemääräämisoikeudessa tulisi olla vanhuksen omat kyvyt, taidot ja tiedot.
"Itsemääräämisoikeus on perus- ja ihmisoikeus, joka lähtee yhdenvertaisuudesta. Kaikilla on sama kelpoisuus lain edessä."
Lehtonen kirjoittaa lopputyössään, että vanhusten huolenaiheena hoitokotiin siirtyessä on juurikin itsemääräämisoikeuden menettäminen. Useinkaan hoitokotiin siirtyminen ei käynnisty vanhuksen omasta aloitteesta vain läheisten tai jonkin muun ulkopuolisen tahon kautta. Näin ollen vanhukset usein suhtautuvat hoitokotiin kielteisesti, sillä se ei tapahdu vanhuksen omasta tahdosta. Kielteisyys nousee myös vanhuksen omasta tunteesta menettää omat oikeutensa isojen muutosten edessä sekä siitä, ettei heidän omia voimavaroja oteta huomioon, saati hyödynnetä hoitokodissa ollessa. Siirtymävaihe koetaankin usein tuskaisena, sillä vanhus menettää siinä oman vapautensa, elämäntapansa sekä aikaisemman roolinsa. Täytyy muistaa myös se, että hoitokotiin siirtyminen ei myöskään koskaan ole vanhuksen päätettävissä vain viranomaiset päättävät kykeneekö hän asumaan yhä kotonaan vai onko hoitokotiin siirtyminen ajankohtaista. Tämä asia herättääkin useassa vanhuksessa epäluuloja ja pelkotiloja hoitokotiin siirtymisen suhteen, sillä asia ei ole itsestään selvää edes vanhuksen toimintakyvyn ollessa huono.
"Vanhusten kohdalla itsemääräämisoikeus toteutuu harvoin täysimääräisesti laitosoloissa tai muissa rajoitetuissa asumis- ja toimintamuodoissa. Hoito- ja hoivakeskeinen asenne johtaa siihen, että määräysvalta siirtyy ihmiseltä viranomaisille ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille."
Karvonen-Kälkänen nosti esiin omassa teoksessaan sen, että muistetaanko aina vanhus päätöksissä koskien itse vanhusta. Hän kyseenalaisti vahvasti sitä, että tuleeko vanhuksen ääni tarpeeksi esille. Monesti esimerkiksi siirto palvelutalosta toiseen on täysin kunnan taloudellinen ratkaisu ja tämä voi tapahtua hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Monesti nämä siirrot aiheuttavat sen, että vanhus joutuu kunnasta toiseen ja hänen koko läheisverkosto sekä tutut ulkoilumaastot ja ympäristöt jäävät taakse vanhaan kuntaan. Näin ollen kunta vain riepottelee vanhusta paikasta toiseen pelkästään rahan kuvat kiiluen silmissä, unohtaen vanhuksen ja tämän ihmisarvon täysin.
"Itsemääräämisoikeuden toteutumisen suhteen on aina kehittämistä ja parantamista."
Hakkarainen ja Kalenius nostivat esiin sen, että itsemääräämisoikeus lähtee aina ihmisen omasta tahdostaan ja sen toteutuminen riippuu paljolti siitä mitä ihminen itse kokee olevan hänelle oikeanlaista kohtelua. Tähän kokemukseen taas vaikuttavat monet asiat, kuten esimerkiksi hoitotyön ammattilaisten empaattisuus sekä heidän tahtonsa toteuttaa juurikin vanhuksen edun mukaista laadukasta hoitoa. Hoitoa taas ei voi toteuttaa laadukkaasti, ellei vanhukseen tutustu perinpohjaisesti ja ota huomioon hänen voimavarojaan ja elämänhistoriaansa. On surullista, että tämä harvoin kuitenkaan toteutuu hoitajien alituisen resurssipulan takia sekä sen takia, että hoitajat eivät jaksa olla aidosti läsnä työssään.
Kuvaaja: Ari-Pekka Lamminen. Kuvattu: Mummini Laura Pärnänen. Mummin viimeiset hetket hoitokodissa.
- Maria Kolari
Lähteet:
Finlex – Laki potilaan asemasta ja oikeudesta
Hakkarainen, K ja Kalenius, P. 2012. "Ei oo mitään pakko, ei ollenkaan" - Vanhusten itsemääräämisoikeuden toteutuminen tehostetussa palveluasumisessa. [14.05.2017] Saatavissa: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/45644/Hakkarainen_Katja_Kalenius_Pirjo.pdf?sequence=2
Lehtosalo, T. 2011. Itsemääräämisoikeus vanhusten palveluasumisessa - Etnografinen tutkimus asukkaiden kokemuksista osallistua omaan arkeensa. Jyväsylän yliopisto. [14.05.2017] Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/36803/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-2011101311539.pdf?sequence=1
Karvonen-Kälkäjä, A. 2012. Unohtuuko vanhus? – Oikeustieteellinen tutkimus hallintosopimuksen asianosaissuhteista vanhuksen vaikuttamismahdollisuuden näkökulmasta. Vanhustyön keskusliitto. [14.05.2017] Saatavissa: http://www.vtkl.fi/document/1/1972/6b79107/Unohtuuko_vanhus.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.