Ikääntyneiden yksinäisyyden lievittäminen, Petra Hokkanen

Onko ikääntyneiden yksinäisyydelle mitään tehtävissä?

Ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys on viime vuosina ollut usein esillä. Paljon on puhuttu siitä, kuinka yleistä ikääntyneiden yksinäisyys todellisuudessa on ja minkälaisia vaikutuksia sillä on ikäihmisten elämään. (Uotila 2011, 7.) Vähemmälle huomiolle erityisesti mediassa on kuitenkin jäänyt se, millä keinoin yksinäisyyttä pyritään lievittämään.

Pääasiallisia yksinäisyyden lievittämisen tavoitteita ovat iäkkäiden ihmisen sosiaalisten suhteiden parantaminen, suhteisiin liittyvien odotusten madaltaminen, sekä yksinäisyyden tunteen käsittely ja niihin sopeutuminen. Näitä tavoitteita on pyritty toteuttamaan erilaisilla palveluilla ja toimintamuodoilla, joita järjestävät mm. kunnat, kolmannen sektorin järjestöt, sekä vapaaehtoiset. (Jansson 2012, 10.)

Lähimmäisen rakkaus ja välittäminen tärkeintä

Yhtenä tärkeimpänä ja tehokkaimpana yksinäisyyttä lievittävänä asiana voidaan pitää läheisiä ihmissuhteita. Hanna Ristolainen nostaa pro gradu –tutkielmassaan esille lähimmäisen vastuun lisäämisen. Se tarkoittaa sitä, että lähimmäisistä ihmisistä tulisi pitää hyvää huolta. Tällä hän ei kuitenkaan tarkoita vain sitä, että ainoastaan omaisten tulisi huolehtia iäkkäistä ihmisistä, vaan myös esimerkiksi naapurit voisivat pitää huolta toisistaan. Hän tuo esille esimerkiksi yhteisöllisen asumisen, joka voisi toteutua joko ikäihmisten asuessa keskenään yhteisöllisesti tai sukupolvia yhdistävän asumismuodon kautta. (Ristolainen 2016, 82.)

Pidän Ristolaisen esille tuomaa ideaa hyvinkin potentiaalisena. Tiedän esimerkiksi paljon asuintaloja, joissa asuu paljon vanhempia ihmisiä. Miksi tällaisissa taloissa ei järjestettäisi jotain yhteistä ohjelmaa kaikille talossa asuville iäkkäille? Esimerkiksi sosiaaliohjaajat voisivat tulla heidän kerrostaloonsa pitämään jotain yhteistä aktiviteettia sen sijaan, että ikääntyvät lähtisivät jonnekin muualle aktiviteettien perässä. Tällöin myös talon asukkaat voisivat tutustua paremmin toisiinsa ja näin luoda syvempiä ystävyyssuhteita.

Ryhmäaktiviteetit yksinäisyyden lievittämisen keinona

Yksinäisyyttä on pyritty lieventämään esimerkiksi erilaisilla ryhmässä tapahtuvilla aktiviteeteilla. Suurin osa tällaisista ryhmäaktiviteeteista on pohjautunut sosiaalisen aktiivisuuden lisäämiseen esimerkiksi liikuntaharrastuksen, keskustelumahdollisuuksien, informatiivisten luentojen ja tapaamispaikkojen avulla. (Uotila 2011, 30.) Tällaiset Ryhmässä tapahtuvat tukitoimet ovat olleet opetuksellisia, tukea antavia, virkistyksellisiä tai vertaistukeen perustuvia tilanteita (Jansson 2012, 10).

Vaikka järjestettyjen ryhmien voisi kuvitella lievittävän yksinäisyyttä kuin itsestään, ei näin kuitenkaan välttämättä ole. Esimerkiksi iäkkään ihmisen heikentynyt kuulo, tai muu kommunikointikyvyn puutos voi hankaloittaa ryhmiin osallistumista, tai jopa pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että oma yksinäisyys vain korostuu ryhmissä. (Uotila 2011, 34.) Ryhmätoiminnan on kuitenkin myös todettu parantavan yksinäisyydestä kärsivien iäkkäiden ihmisten psykososiaalista hyvinvointia, muistitoimintoja ja terveyttä (Jansson 2012, 11).

Muita keinoja yksinäisyyden lievittämiseksi

Yksinäisyyden lievittämiseen käytetään myös yksilöllisiä tukitapoja. Yleisimmin käytetty yksilöllinen tukitapa on iäkkään ihmisen luona tapahtuvat kotikäynnit. Joissain tapauksissa voidaan myös antaa tukea puhelimen tai internetin välityksellä. (Jansson 2012, 10.) Muita keinoja on myös esimerkiksi iäkkäiden ystävätoiminta, sekä omaishoitajille ja muille läheisille suunnattu tuki, joka auttaa heitä jaksamaan. (Uotila 2011, 30.)

Yksi keino on myös järjestää sellaista toimintaa, jota ihminen voi tehdä yksin. Tällaisesta on kuitenkin vielä vain vähän tutkimustietoa. Joissain tutkimuksissa esimerkiksi koti- ja puutarhatöiden tekeminen on saattanut lievittää yksinäisyyden tunnetta, mutta toisaalta ollaan nähty, että yksinäisyyttä voitaisiin lieventää todellisuudessa vain sosiaalisilla kontakteilla. (Uotila 2011, 30.) Omasta mielestäni on väärin ajatella, että oikea keino olisi lieventää yksinäisyyttä vain ”pitämällä vanhukset kiireisinä”. Vaikka ikääntyneet eivät tällöin kerkeisikään tietoisesti ajatella olevansa yksin, ei se poista heidän yksinäisyyttään.

Asia, jota ei tulisi laiminlyödä

Ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämisestä on vielä melko vähän tutkimustietoja, joten mitään erityisen tehokasta keinoa ei ole vielä löydetty. Vaikka ryhmä- ja kahdenkeskiset tapaamiset lisäävätkin sosiaalisia kontakteja ja tutustuttavat ihmisiä toisiinsa, eivät ne silti yksiselitteisesti vähennä yksinäisyyttä. Yhtä kaikille sopivaa tapaa lievittää yksinäisyyttä, ei näytä olevan olemassakaan. (Uotila 2011, 31.)

Joitain yhteisiä vaikuttavia ryhmätoiminnan malleja on silti löydettävissä. Erityisesti taide, liikunta ja elämänhallinnan ja voimaantumisen tukemiseen perustuvat keskustelut ovat olleet lupaavia keinoja. (Jansson 2012, 11.) Tällaisia toimivia keinoja tulisi mielestäni kehittää ja käyttää enemmänkin, jotta saataisiin aikaan enemmän tuloksia. Yksinäisyyden lievittäminen on nimittäin mielestäni asia, johon täytyisi paneutua entistä tarkemmin, jotta jokainen ikääntyvä ihminen joutuisi kärsimään mahdollisimman vähän yksinäisyyttä.

https://pixabay.com/fi/nainen-vanha-senior-ep%C3%A4toivo-suru-1246587/

-Petra Hokkanen

Lähteet:

Jansson, A. 2012. Psykososiaalisen ryhmätoiminnan yhteys iäkkäiden ihmisten yksinäisyyden lievittymiseen ja ystävystymiseen. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän Yliopisto.

Ristolainen, H. 2016. Gerontologisen sosiaalityön prosessi ikäihmisten yksinäisyyden tunnistamisessa ja lievittämisessä. Sosiaalityö, Itä-Suomen Yliopisto.

Uotila, H. 2011. Vanhuus ja yksinäisyys. Tampereen Yliopisto, Tampere.