Miksi joudun olla yksin?

Yksinäisyyttä koki melko usein tai jatkuvasti 12 prosenttia. Koko ajan kasvavaan ikääntyvien määrään suhteutettuna luku kuulostaa suurelta. Miten iäkkäiden yksinäisyyttä voitaisiin vähentää?

Yksinäisyys merkityksellistyi erityisesti kirjoituksissa ikävöintinä ja kaipauksena. Kaivattiin edesmenneitä ystäviä, puolisoja ja aikaisempia toimintamahdollisuuksia. Toisaalta ikävöitiin myös sitä, millaista elämä voisi olla nyt, ja haaveita, jotka eivät toteutuneet. (Uotila 2011, 54.) Yksinäisyyteen on monia eri syitä. Tutkimuksissa esiin nousi kuitenkin erityisesti kolme syytä. Sosiaalisen ympyrän pienentyminen, oman fyysisen toimintakunnon heikkeneminen ja muutokset omassa itsessä.

Yksinäisyyttä käsittelevissä tutkimuksissa tehdään erottelu koetun yksinäisyyden, yksin olemisen ja sosiaalisen eristäytymisen välille, joskin niiden on todettu ilmenevän myös samanaikaisesti.

Yksin eläminen

Ihmissuhteiden vähäisyys tai niiden puuttuminen oli selkeä yksinäisyyttä aiheuttava asia. Osa iäkkäistä ihmisistä näki sosiaalisten kontaktien vähenemisen olevan luonnollista ikääntyneenä ja se esitettiin myös luonnollisena selityksenä yksinäisyydelle (Uotila 2011, 47).

Nyky-yhteiskunnassa ihmisillä tuntuu olevan koko ajan vain enemmän omia kiireitä, eikä aikaa jää omien sukulaisten tapaamiseen.  Ikääntyvät joutuvat selvitä pitkiä aikoja ilman kontaktia omaan perheeseen. Iäkkäät ihmiset tottuvat ja tyytyvät täten helpommin tilanteeseen jossa sosiaaliset suhteet vähentyvät.

Useimmissa tutkimuksissa todetaan leskien olevan kaikkein yksinäisin ihmisryhmä ja naimisissa olevat ihmiset ovat vähiten yksinäisiä (Holmén ym. 1992, Jylhä 2004, Savikko ym. 2005, Victor ym. 2005a, b, Tiikkainen 2006, Heikkinen & Kauppinen 2011). Naimattomien ja eronneiden ihmisten keskuudessa yksinäisyyden on raportoitu olevan lähes yhtä yleistä (Savikko ym. 2005, Victor 2005b). Uotila myös mainitsi tutkimuksessaan jonkun vastanneen sanoneen ”Kun menettää läheisiä ihmisiä, erityisesti puolison, kokee tietysti yksinäisyyttä” (2011,47). 

Tiilikainen kertoo haastateltavien tuntemuksista kumppanuudesta puhuttaessa että, läsnä oli surua ja kaipuuta yhdessä jaettua arkea kohtaan, mutta myös kokemus tarpeettomuudesta ja joutilaisuudesta, sillä enää ei ole ollut ketään kenestä pitää huolta (2016, 177).

Toimintakunnon vaikutus sosiaalisiin suhteisiin

Vanhuuteen kuuluu olennaisena osana toimintakunnon heikentyminen niin fyysisellä kuin psyykkisellä tasolla. Iäkkäät ihmiset kertoivat liikuntakyvyn ja aistien heikentymisen, erilaisten sairauksien sekä kipujen ja särkyjen rajoittavan mahdollisuuksia mielekkääseen toimintaan (Uotila,2011,48.) 

Parkkisen laatimassa tutkimuksessa mainittiin 12% yli 75-vuotiaista kokevan yksinäisyyttä. Tutkimuksessa myös mainittiin 13% vastaajista kokevansa toimintakykynsä heikoksi. Onko näillä asioilla jonkinlainen yhteys?

Muutokset ihmisessä ikääntyessä

Ihminen muuttuu jatkuvasti ikääntyessään. Vanhemmat ihmiset eivät ehkä jaksa asioita samalla tavalla kuin nuorempana. Tutkimuksessa se oltiin mainittu yhdeksi syyksi yksinäisyyteen. Osaltaan tuntuu tutkimuksia lukiessa, että jokaisessa toistuu sama ”se vain kuuluu ikääntymiseen” lausahdus. 

Onko asian oltava näin? Miksi tuntuu että, vanhukset jätetään oman onnensa nojaan ja toivotaan että he selviävät eteenpäin. Pitääkö puuttua vasta kun asiat ovat jo menneet pilalle. Onko vanhusten koettava yksinäisyyttä? Nykypäivänä asioita koitetaan viedä eteenpäin ja monia vapaaehtoisryhmiä on perustettu pitämään vanhuksille seuraa. Ihmiset voisivat koittaa löytää aikaa omille ikääntyvilleen, kun se vielä on mahdollista.

Konsta Kankkunen

Lähteet:

Kuva:https://pixabay.com/p-574278/?no_redirect
Uotila Hanna 2011. Vanhuus ja yksinäisyys, Tutkimus iäkkäiden ihmisten yksinäisyyskokemuksista, niiden merkityksistä ja tulkinnoista, Tampereen Yliopisto.

[Saatavilla: https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/66801/978-951-44-8553-4.pdf?se ]

Maari Parkkinen 2015. Ikääntyminen, yksinäisyys ja toimintakyky. Yli 75-vuotiaiden suomalaisten yksinäisyyttä määrittävät tekijät ja toimintakyky yhteydessä yksinäisyyteen, Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos.

[Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/155285]

Elisa Tiilikainen 2016. YKSINÄISYYS JA ELÄMÄNKULKU Laadullinen seurantatutkimus ikääntyvien yksinäisyydestä, Sosiaalitieteiden laitos Helsingin yliopisto.